The Largest Avian Radiation The evoluution of Perching Birds, or the Order Passeriformes Lynx (Fjeldså, Christides & Ericsson)

Yli 6200 lajia edustavilla varpuslinnuilla, on huomattavan nopea lajien kehittyminen. Perinteinen lintujen luokittelu, joka perustui pääasiassa yli 100 vuotta sitten tehtyihin vertaileviin anatomisiin tutkimuksiin, ei juurikaan auttanut selvittämään lintujen sukulaisuussuhteita, koska linnut olivat yleensä anatomisesti liian yhtenäisiä. Siksi suurimman osan 1900-luvusta käytetty luokitus oli käytännöllinen järjestely, jossa tuhannet lajit sijoitettiin muutamaan laajaan ryhmään, jotka perustuivat pääasiassa ekologisiin sopeutumiin.

Viimeaikaiset DNA-tutkimukset ovat muuttaneet dramaattisesti käsitystä varpuslintujen evolutiivisista suhteista. Ilmeisesti varpuslinnut ovat syntyneet nykyisten lintujen varhaisen levittäytymisen aikana itäisillä mantereilla (Etelä-Amerikassa, Etelämantereella ja Australiassa) sen jälkeen, kun maailmanlaajuinen katastrofi oli hävittänyt suurimman osan muinaisesta maaeläimistä, mukaan lukien suuret dinosaurukset ja varhaiset linnut.

Tämä kirja paljastaa uuden, hämmästyttävän historian siitä, miten lintulajit monipuolistuivat ja levittäytyivät koko maailmaan. Siinä esitellään ja selitetään myös uusi luokitus, joka heijastaa fylogeneettistä historiaa. Uudet oivallukset paljastavat, että monet vanhoista evoluutiolinjoista koostuvat vain muutamasta lajista, jotka ovat jääneet alkuperäalueelleen tai levittäytyneet rajallisesti. Vain muutamat ryhmät ovat synnyttäneet merkittävän määrän uusia lajeja, ja vain viisi (145:stä) varpuslintusukua on edustettuna kaikilla mantereilla Etelämannerta lukuun ottamatta. Tästä huolimatta lajirikkauden maailmanlaajuinen vaihtelu korreloi yleensä hyvin eri ympäristöjen tuottavuuden vaihtelun kanssa. Näemme, miten uusien lajien näennäisesti tasainen kokonaiskehitysnopeus on mahdollista, koska lajit lisääntyvät nopeasti uusissa ekologisissa kapeikoissa, saaristot mukaan luettuina, ja koska tietyille trooppisille vuoristovyöhykkeille on kertynyt poikkeuksellisen paljon endeemisiä lajeja.

Sen lisäksi, että kirjoittajat kuvaavat lintulajien evoluutiohistoriaa, he pyrkivät tunnistamaan sopeutumismuutoksia, mukaan lukien elämänhistoriallisten strategioiden muutokset, jotka ovat evoluution suurten laajentumisten taustalla. Heidän tavoitteenaan on edistää sellaisen yhtenäisen teorian kehittämistä, joka selittää, miten maapallon biologisen monimuotoisuuden valtava vaihtelu on syntynyt.